kaksi viimeistä aivosolua jättävät hyvästejä toisilleen

Palleani tykyttää.
Miksi?
En tiedä.
Tietäisikö joku?

Menin tänään pitkästä aikaa tervehtimään vanhaa äitiäni. En meinannut päästä sisään, kun laiska äiti ei ollut kerännyt postia ja sitä olikin kasaantunut melkoinen vuori oven eteen.
Äiti istui yhä siinä samassa tuolissa kuin jouluaattona, kuusikin oli yhä sisällä, tosin neulasistaan riisuttuna. Äiti oli jostain syystä liikkumaton, kuivakka ja harmaa, epäkohteliasta. Yritin kohteliaasti kysellä äidin vointia, mutta mokoma luuska piti mykkäkoulua joten päätin lähteä kotiin. Äidin kissa oli kuollut keittiön pöydän alle. Melkoisen saamaton tuo äitimuori, ei edes kattiaan ruoki... kumma että tuommoinen on minut synnyttänyt.




sun maksa rakastelee sun mahalaukkua, ja kaikki muut elimet haluu ulos koska hyi ne panee

lumikinoksessakin on kultareunansa. vai onko se koiran kusta?

Alan olla korviani myöten täynnä tätä talvea. Kaikkea peittävä valkoinen tuhovoima vain kasvaa ja vahvistuu, EIKÖ KUKAAN TEE MITÄÄN?

Talviurheilu on lumen lisäksi suuri inhokkini. Miksi kukaan haluaisi pukea päälleen kerroksittain kutittavia villapaitoja, puristavia kauluksia ja lapaset, joihin lumi paakkuuntuu ikävästi? Hulluutta.

Löysin itselleni oikein mukavan ja herttaisen seurustelukumppanin. Minun ja rakkaani matka on kestänyt jo kolme päivää. Hän on ihanampi kuin yksikään tuntemani ihminen. Hammasharja, rakastan sinua.

saisimpa uida saastuneessa meressä ja tuntea itseni puhtaaksi

Asunnossani ei ole toimivia kelloja.
Onko sillä niin väliäkään?
Ei mennyttä, ei tulevaa, ei nykyhetkeä tai kiirettä.
Jos tarvitsen ajannäyttäjää, voin aivan yhtä hyvin vetää itseni narun jatkoksi. Aiheeseen paremmin perehtyen: olen mietiskellyt hienoja tapoja tehdä ikimuistoinen itsemurha.

- nauttia myrkkyannos ennen hammaslääkärin vastaanottoa ja kuolla hoitotuoliin
- työntää toinen käsi suuhun ja toinen peräaukkoon ja yrittää saada kädet kohtaamaan ruumiin sisällä
- hyppää kauppakeskuksen ylimmästä kerroksesta alas, siis kuiluun, joka useimmiten kauppakeskuksissa läpäisee kaikki kerrokset


Oikein riemukasta uutta vuotta kaikille naisille. Miehille en sitä rohkene toivottaa, sillä kromosominne häviävät kuitenkin ja lakkaatte olemasta.

huimaa

Makaan lattialla ja maailma pyörii ympärilläni. Vai pyörinkö minä ja maailma nököttää paikallaan? Joulu on tulossa, ajatukseni käyvät sekaviksi ja levottomiksi. Tontut kurkkivat ikkunoista...eihän tässä ihminen saa rauhaa.

kiljuva jalopeura

ILMOITUS: LEMMIKKIÄ ETSITÄÄN

Otan vastaan melkein minkänäköisen eläimen vain. Se ei kuitenkaan saa olla karvainen, kalju, uros, kanadanmajava, naaras, setäni, punainen, kovaääninen, sisäsiisti, hiljainen tai pakkomielteinen nylkyttäjä. Olen myös allerginen hirville ja sauvasirkoille.

Otathan yhteyttä, jos tiedät juuri sopivan pikkuystävän talvi-iltojeni iloksi! Mielellään ystävän, josta voin tehdä rukkaset tarpeen tullen...

Kutsu minua telepaattisesti, niin annan osoitteeni.

t. maailman murjoma Housuton

HÄTÄSEKTIO, MISSÄ OLET

EPIDURAALIPUUDUTUS OLISI OMIAAN TÄHÄN YKSINÄISYYDEN TURRUTTAMAAN ELÄMÄÄN.
KAIKKI ON KUOLLUT YMPÄRILTÄNI.
Murheelliset puut katsovat alas kuolleisiin lehtiin.
Miksi ne ovat varistaneet ainoat ystävänsä harteiltaan kylmään maahan?
APTEEKISSA NE EIVÄT MYYNEET MINULLE YSKÄNLÄÄKETTÄ.
OLISIN KUULEMMA VAIN HUUMANNUT ITSENI.
MITÄ USKALLUSTA, ARVON PERSEESEEN AMMUTTU FARMASEUTTI
OLEN TAPPANUT VÄHEMMÄSTÄKIN!




Ostin tänään litran kermaa ja en muista mihin laitoin sen. Muistatko sinä?

Kauhea elämäni osa III.

Huomasin olevani työtön ja päätin aloittaa maailman toisiksi vanhimman ammatin harjoittamisen, eli aloin prostituoiduksi (maailman vanhin ammattihan siis on kätilö). Keräsin asiaankuuluvan arsenaalin: isoisän sodanaikainen karvalakki, balettitossut ja 300 litran rinkka rahoja varten.
Lähdin etsimään asiakkaita. Potentiaalinen sellainen tulikin heti vastaan autollaan. Vittilöin mieshenkilöä pysähtymään. Pidin loistavan luennon asennoista, joihin taivun joogaamisen ansiosta, ja lisäksi kerroin yksityiskohtaisesti aiemmasta rakkauselämästäni. Vasta lopetettuani huomasin, että takapenkillä nökötti kaksi lasta! He tuijottivat silmät laajenneina hehkeää olemustani. Katsoin kuitenkin asiakseni poistua, ja sen teinkin jaettuani ensin käyntikorttini kaikille kolmelle.
Loistava uraputkeni tukkeutui heti alkuunsa! Loppuillan vietänkin siis lasolin ja säkkituolin lempeässä syleilyssä.