tiistai 31. elokuuta 2010

Kauhea elämäni osa II.

Tänään päätin vapautua. Riisuin vapauttani rajoittavat turhakkeet yltäni (siis housujahan minulla ei ollut muutenkaan). Lähdin ulos julistamaan uutta ideologiaani, mutta harmittava vastaisku kohtasi minut jo heti ovella. Missä ihmeen välissä ruumiin sisälämpötilan kaltaiset helteet ovat muuttuneet kymmenasteisiksi syysilmoiksi? Minun oli palattava sisään. Haudon kostoa sitä kohtaan, kuka tästä sitten onkin vastuussa.

Sanoinkuvaamatonta vihaa ja runosuolen sykettä:

Nuollaan katukivetystä
se on mieltäsi puhtaampi

Odotetaan maalin kuivumista
se on nopeampaa kuin järjenjuoksusi

Rikotaan kirjoittamattomat säännöt
ne ovat turhia kuin sinun sanasi

pyyhi nenäverenvuotosi Raamatulla ja katoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti