verilöyly

(Onko mahdollista, että blogissani on vieraillut jo yli 300 ihmistä? Toivon todella, että menette pois minun internetistäni.)

Päiväni on ollut niin täynnä tapahtumia, etten tiedä mistä aloittaa. Varmaankin loogisesti ja kronologisesti tulisi aloittaa aamusta, joten teen sen.

Heräsin minuuttia yli seitsemältä. Olin mennyt nukkumaan vain kolme tuntia aiemmin, ja se todella tuntui kehossa! Esimerkiksi itkin, kun päivän lehti oli kastunut ja nauroin, kun mehulasi helähti rikki.

Päivällä vein läheiseen leikkipuistoon pähkinän. Se oli tarkoitettu oraville. Jäin odottelemaan karvaveikkojen saapumista, ja tapahtumat saivat erittäin absurdin käänteen; pieni ihmistaimi taapersi paikalle ja työnsi pähkinän nenäänsä. Pumppuhaulikko unohtuu aina kotiin, kun sitä todella tarvitsisi. Jätin pähkinäterroristin istumaan märkään hiekkaan ja lähdin kohti kotia. Huomasin, että kotiin olisi hankittava ovi. Sisäilma on jo hiukan koleaa.

Viimeiset neljä tuntia olen leikkinyt kylpyhuoneessa sokeritoukkien kanssa. Miten kiehtovia pikku otuksia ne ovatkaan; ne ryömivät koloistaan pimeän tullen ja vaeltavat päämäärättömästi edestakaisin. Vähän niinkuin Amy Winehouse. Paitsi että ylvään sankarilliset toukat eivät koske huumeisiin.